Hakijakokemus on tunnekokemus

Vastuullinen kesäduuni -kampanjan kesärekrytilaisuudessa 28.11. puhuttiin onnistuneista hakijakokemuksista. Vinkkejä onnistuneeseen hakijaviestintään saatiin Oikotieltä, Helsingin kaupungilta, Telialta ja Lidliltä. Erityisesti puhujat korostivat persoonallisen viestinnän merkitystä ja painottivat, että hakijakokemus on nuorelle tunnepitoinen kokemus.

Rekrytointiprosessin onnistumisen avaimet

Hakijakokemus on onnistuneen työnantajakuva- ja rekrytointiprosessin summa, joka syntyy vaiheittain. Hakuprosessia suunnitellessa on tärkeä miettiä, että hakijan jokainen kosketuspiste yritykseen vie ylöspäin. Kosketuspisteitä ovat esimerkiksi medianäkyvyys, työpaikkailmoitus, tuttavien mielipiteet, työhaastattelu, viestintä ja sopimuksen kirjoittaminen

- Hakemuksen lähettämistä seuraavat hetket ovat ensisijaisen tärkeitä, koska hakijan jännitys on silloin korkeimmillaan. Jos hakemuksen lähettämistä seuraa parin kuukauden hiljaisuus ja sen jälkeen lyhyt “ei kiitos” -viesti, jää hakijalle paha maku suuhun, toteaa Joonas Pihlajamaa Oikotieltä.

Loistaviin tuloksiin kesäduunitutkimuksessa yltäneen Lidlin HR-asiantuntija Suvi Niskanen painottaa, että rekrytointiprosessin suunnittelu kannattaa aloittaa ajoissa.

- Mitä enemmän hakijoita yrityksellä on, sitä aikaisemmassa vaiheessa suunnitelmien täytyy olla valmiina.

 

Poista tietämättömyyden tuskaa

Telian Sami El-Bash nosti puheenvuorossaan esille, että sosiaalista mediaa hyödynnetään suhteellisen vähän rekrytointiviestinnässä, vaikka se on monelle nuorelle luonteva tapa kommunikoida.

- Toistaiseksi Suomessa voi erottautua pienilläkin asioilla. Monelle hakijalle rekrytointiviestintä on ensimmäinen tai ainoa kosketus yritykseen, jolloin hakuprosessiin liittyvät kokemukset vaikuttavat vahvasti hakijan mielikuvaan koko yrityksestä. Sosiaalisen median myötä niin positiiviset kuin negatiiviset kokemukset on helppo jakaa ystäväpiirille.

Yhden mielipiteestä voi sekunneissa tulla satojen mielipide.

- Usealle nuorelle kesätyöhaku on stressaavaa aikaa, varsinkin jos hakija kokee, ettei hän tiedä missä mennään. Tietämättömyyden poistaminen on kaiken viestinnän ultimaattinen tavoite, eikä siihen löydy yhtä maagista viestiä, vaan viestinnän on oltava jatkuvaa. Some poistaa tietämättömyyden tuskaa ja on oiva väline työnantajabrändäämiseen. Rekrytointiviestinnässä on myös hyvä muistaa, että massaviestit eivät vetoa nuoriin.

- Nuori näkee paljon vaivaa työhakemusten kirjoittamiseen, jolloin persoonaton “ei kiitos” -viesti, tai pahimmassa tapauksessa vastaamatta jättäminen, jättää pahan maun suuhun. Panostamalla palautteenantoon ja tiheään tiedonantoon somen välityksellä suurellekin määrälle  hakijoita pystytään takaamaan tasainen ja onnistunut kokemus.

- Meillä jokainen "ei kiitos" -viestin äänensävy ja sisältö on tarkkaan mietitty ja lisäksi niissä pyritään aidosti auttamaan hakijaa, mainitaan soittoaika ja antamaan palautetta, El-Bash kertoo.

 

Tunne kohtaa teknologian

Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveystoimialan ja Oikotien puheenvuoroissa puhuttiin pelillistämisen hyödyntämisestä rekrytoinnin tukena ja sen eri vaiheissa. Pelillistämisen avulla hakijoille pystytään viestimään yrityksen arvoista ja työkuvasta, erottaudutaan kilpailijoista, kerätään dataa hakijoista ja jätetään positiivinen muistijälki. Pelit voivat myös toimia rekrytoijan karsintatyökaluna. Nuorille pelit ja niiden kieli ovat luontevia ja luovat positiivisen tunnekokemuksen.

- Pelin avulla rekrytointiviestintä muuttuu vuorovaikutteiseksi ja osallistaa hakijaa. Hakijakokemus on äärimmäisen tunnepitoinen, varsinkin nuorille. Yritys, joka tekee asiat vähän eri tavalla erottautuu joukosta ja saa hyvää brändimainetta, tuumaa Eeva Monto Helsingin kaupungilta.

Työpaikkailmoitusten vuorovaikutteiset elementit kuten pelit, videot tai chatit toimivat kohtaamispisteinä, jotka saavat hakijan viihtymään sivuilla pidempään. Tekemällä testin työntekijä tunnistaa, soveltuuko työ hänelle ja työtehtävät avautuvat paremmin. Pelien avulla työnhakijat voidaan myös ohjata muiden avoimien tehtävien pariin.  

Teksti: Charlotta Forsberg
Kuvat: Niko Jekkonen