Työnantajan on seurattava työvoimantarpeen kehitystä koko irtisanomisajan

Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2018:26 muistuttaa, että irtisanomisperusteen on oltava olemassa sekä irtisanomishetkellä että irtisanomisajan päättyessä.

Työsopimuslain kollektiivinen irtisanomisperuste edellyttää, että tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Irtisanomisperusteen on oltava olemassa vielä sillä hetkellä, kun työsopimuksen irtisanomisaika päättyy. Tarjolla olevan työn vähentymistä on toisin sanoen arvioitava irtisanomisajan loppuun asti.

Tapauksessa oli kyse linja-autoyhtiöstä, jonka sopimuskumppani oli irtisanonut tietyn palvelulinjan liikennöintiä koskevan sopimuksen. Liikennöintisopimuksen päättymisen vuoksi linja-autoyhtiössä tarjolla oleva työ väheni olennaisesti ja pysyvästi. Yhtiön palveluksessa oleva linja-autonkuljettaja irtisanottiin helmikuussa kuuden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen. Heinäkuussa ennen irtisanomisajan päättymistä liikennöintisopimusta oli yllättäen päätetty jatkaa vuoden määräaikaisella sopimuksella. Määräaikaiset liikennöintisopimukset olivat alalla tavanomaisia.

Korkein oikeus katsoi yhtiön menetelleen lainvastaisesti, kun se olosuhteiden muututtua tarjosi irtisanotulle työntekijälle vuoden määräaikaista työsopimusta. Työn tarjoamisen edellytykset muuttuivat ennen irtisanomisajan päättymistä liikennöintisopimuksen jatkamisen vuoksi. Irtisanomisperustetta ei ollut enää irtisanomisajan lopussa, joten yhtiön olisi pitänyt peruuttaa irtisanominen ja tarjota työntekijälle mahdollisuus jatkaa toistaiseksi voimassa olevaa työsuhdettaan entisin ehdoin. Työnantaja tuomittiin maksamaan työntekijälle korvauksena työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 23.120 euroa.