Avoimempaa palkkapuhetta, kiitos!

Palkka on aihe, josta meillä kaikilla on takuulla kokemusta ja ajatuksia, mutta josta edelleen arastellaan puhua työelämässä ääneen. Miksi ihmeessä? 

Palkka on ollut omassa elämässäni läsnä 15-vuotiaasta asti joka kuukausi, eli aika pitkään. Enkä ole ainoa: jos teet töitä, saat hyvin todennäköisesti palkkaa tai ainakin tavoite on yleensä jossain kohtaa saada palkkaa työstä. Siksi ihmettelen edelleen, miksi asia, joka on meidän jokaisen arjessa läsnä koko ajan on niin hankala aihe puitavaksi avoimesti työpaikoilla. Miksi keskustelu palkan ympärillä on edelleen niin kovin hähmäistä - ja ihan turhaan! 

Palkkaneuvottelut ovat ihmeellinen arvausleikki

Palkkaneuvottelu on ehkä ilmeisin esimerkki palkkakeskustelun epämääräisyydestä: työnantaja tietää kyllä, mitä on valmis maksamaan (palkkahaarukan ainakin) ja työnhakija yrittää sitten sokkona osua tuohon haarukkaan. Selkeämpää olisi puhua palkasta suoraan jo hakuvaiheessa, tarjota joku haarukka ja perusteet miten palkka määräytyy. Näin vältyttäisiin turhalta ajan käytöltä, kun faktat ovat tiedossa ja molemmat osapuolet tietävät, missä mennään. 

Onneksi työpaikkailmoituksiin on tulossa ihan EU-lainsäädännön puolesta ”pakko” kertoa palkkahaarukka jo ilmoituksessa. Tähän toki menee vielä varmasti vuosia, sillä siirtymäjaksot kestävät aikaa, mutta valoa on tunnelin päässä.

Psst! EU:n palkka-avoimuusdirektiivin myötä palkkoihin liittyvä salamyhkäisyys alkaa vihdoin väistyä. Lue lisää täältä.

”Palkka nousee vaihtamalla”

Jos työnhaussa palkkahaarukan arvaaminen on haastavaa ja aiheuttaa työnhakijoille murhetta, ei palkankorotuskeskustelutkaan aina suju selkeissä - saati reiluissa - tunnelmissa. Konkreettisin ”palkankorotusneuvo” omalla urallani tuli kerran pomolta, jolta pyysin lisää liksaa, jota ei kuitenkaan herunut: ”Paula, palkka nousee parhaiten vaihtamalla työpaikkaa”. Karu kommentti, mutta siinä piili valitettava totuus. Vaihdoin nimittäin lopulta työpaikkaa ja pakko myöntää, että pomo oli oikeassa. 

Lue myös: Miksi palkka nousee vain vaihtamalla?

Näin todellakin on, että liksa nousee tehokkaimmin vaihtamalla duunia - mikä on tosi surullista. Miksi olemassa olevista työntekijöistä ei olla valmiita pitämään kiinni palkan avulla samassa suhteessa kuin ulkopuolelta tulevista ollaan valmiita maksamaan? Kaikki tietävät, miten kallista rekrytointi on. Eikä se ruoho oikeasti ole aina vihreämpää. Mutta jos pelimerkit palkkakehityksessä on sellaiset, että vaihtaminen on tehokkain keino nostaa liksaa, jengi myös tekee niin. Kuka voittaa? Työntekijät päätyvät kiertämään yrityksestä toiseen: yhdessä työntekijä on ”vanhaa kalustoa” jolle palkkaa ei kannata nostaa, toisessa sama tyyppi on ”arvokasta uutta verta”, josta ollaan valmiita maksamaan. En ymmärrä. 

Toinen asia, joka palkkapuheessa ärsyttää, on sen hähmäisyys: vertailu ja sparrailutuki palkkaneuvotteluihin pitää hakea ihan muualta kuin sieltä työnantajalta, joka palkan lopulta päättää. Itselläni on onneksi paljon saman alan ystäviä, joiden kanssa palkasta on voinut sparrata, mutta entä ne, joilla on vain Google ja jotkut suuntaa antavat taulukot apunaan? Mistä tuki keskusteluun, jossa hyvin harvoin vastapuoli pelaa avoimin kortein? Lopulta työnantajalla kuitenkin on joku haarukka, johon palkka asettuu. Säästäisi tosiaan kaikkien aikaa ja vaivaa kertoa se myös työnhakijoille. Odotan todella, että lainsäädäntöä palkka-avoimuuden ympärillä parannetaan. 

Millaisia kokemuksia sulla on palkkapuheesta työpaikoilla?