Kuinka kauan työnhaku kestää?
Työnhaku on usein pitkä prosessi, johon voi mennä aikaa. Kysyimme lukijoilta kuinka kauan heidän työnhakunsa on kestänyt.
Työnhaku on pitkäjänteistä puuhaa – ja välillä siihen saattaa väsyä. Työpaikan löytyminen saattaa kestää jopa vuosia. Monet opiskelevat työttömyysaikana, mutta aina opiskelukaan ei takaa työpaikan saamista.
Turhautumista työnhaussa
Etenkin 50 vuotta täyttäneet sanovat, että työnhaku kestää vuosikausia, ja aina edes vuosien hakemisella ei saa työpaikkaa. Työnantajilla saattaa olla viisikymppisistä väärä mielikuva. Hakijoita tulisikin katsoa yksilöinä, ei massana.
”Työtä tullut haettua jo kohta viiden vuoden ajan. Kouluttauduin välissä ja tein jopa lyhyen pätkän töitä ilmaiseksi. Pian tulee taas kaksi vuotta työnhakua täyteen. Satoja ellei tuhansia hakemuksia. Kymmenkunta haastattelua. Ikää minulla on yli 40, mutta reilusti alle 50. Osaaminen ei paina mitään, ei motivaatio, ei hyvät työpaikat, historia tai suosittelijat.”
”Tulin irtisanotuksi vuonna 2009, jonka jälkeen olen tehnyt muutamia lyhyitä pätkiä. Viimeisin oli puolen vuoden määräaikainen työsuhde. Sen jälkeen olen ollutkin jälleen 9 kuukautta aktiivisena työttömänä. Olen kysellyt vinkkejä hakemiseen, käynyt kaikki mahdolliset rekrymessut ja TE-keskuksen tarjoamat kurssit. Ei ole tärpännyt.”
”Olen hakenut töitä nyt noin viisi vuotta. Vaikka takana on vahvat näytöt omalta alalta, niin viidenkympin ylittäminen tuntuu olevan yrityksille liian kova pala. ”Tämä ei ehkä motivoisi sinua tarpeeksi.” ”Emme pysty maksamaan odotuksiesi mukaista palkkaa.” Palkasta ei tosin edes keskustella, se on rekrytoijan oma mielikuva. Palkalla ei edes olisi juuri merkitystä. ”Meillä on aika nuori porukka, että et ehkä sopisi joukkoon.” ”Homma toimii aika paljon nettipohjaisesti, pitää olla tuoreet sometaidot.” Sillä ei ole väliä, että on hyvin perillä aiheesta. Mielikuva ratkaisee.”
Itku silmässä töihin
Joskus työpaikan löytyminen voi olla myös painajainen. Jos kyyneleet virtaavat jo töihin mennessä, joutuu miettimään onko tässä mitään järkeä.
”Tympeän irtisanomisen jälkeen pääsin uuteen työpaikkaan ja tunsin itseni onnekkaaksi. Puolessa vuodessa huomasin, että työpaikan yrityskulttuuri on omituinen ja sovinistinen. Työn sisältökään ei vastannut kerrottua. Kyseessä on suomalaisittain hyvin iso yritys. Aloin heti etsimään uutta työtä. Hain töitä. Hain töitä. Hain töitä. Hakemuksia on tullut tehtyä kolmisen sataa, alussa pääsin pariin haastatteluunkin. Kun ikää karttuu, ei pääse enää haastatteluihin eikä sähköposteihin vastata. Aikaa on kulunut kahdeksan vuotta. Olen edelleen samassa työpaikassa ja samassa työssä. Itkien ajan töihin, itkien ajan kotiin töistä. En saa nukuttua. Onneksi kotona on kaikki hyvin.”
Työnhakua jo opiskeluaikana
Moni hakee töitä jo opiskeluaikana. Positiivisella mielellä on helppo kartoittaa tulevaisuuttaan.
”Olen hakenut töitä aktiivisesti jo opintojen aikana, ja aina on jotain töitä löytynyt. Työt eivät välttämättä ole olleet oman alan töitä, mutta aina olen löytänyt jotakin. Kesätöihin hakemisen olen aloittanut aina syksyllä, kysellen eri paikoista mahdollisuuksia päästä töihin.”
Alanvaihto kiehtoo
Alanvaihto on monelle sopiva vaihtoehto, jos oman alan työtä ei löydy tai haluaa kehittää osaamistaan edelleen.
”Olen 40-vuotias alanvaihtaja. Olen tehnyt tarjoilijan töitä aikuisikäni, kunnes päätin että minusta on muuhunkin. Opiskelin työn ohella hallintotieteen maisteriksi ja valmistuin reilu vuosi sitten. Valmistumiseni jälkeen olen hakenut noin 250 työpaikkaa. Kaksi kertaa olen päässyt haastatteluun, mutta työpaikkaa en saa. Työkokemukseni on väärältä alalta. En saa myöskään hakea vuorotteluvapaiden sijaisuuksia, joista olisi mahdollista saada alan työkokemusta. Niihin olen liian vanha (yli 25v.) ja samalla liian nuori (alle 55 v.). Vaikka valmistumisestani oli alle vuosi, olin yli 35-vuotias. En voi hakea myöskään, koska en voi olla työtön. Teen kaikenlaisia hanttihommia pikkupalkalla kustantaakseni perheen elannosta osani. Monesti mietin, että millaisella organisaatiolla on aina varaa palkata valmiiksi tuttu hakija parhaan sijaan? Tuntuu että ainoa tapa työllistyä on tuntea oikeat ihmiset. Siihen vaan ei löydy mahdollisuutta työskennellessäni väärällä alalla.”
Eläkettä odotellessa
Eläkeikää lähestyvä työnhakija saattaa ajatella pääsevänsä jo eläkkeelle, mutta totuus on usein toinen.
”Olen hakenut töitä 11 vuotta. Minun olisi pitänyt päästä eläkkeelle jo silloin, mutta en päässyt.”
”Olen pakotettu jäämään kahden kuukauden päästä eläkkeelle. Nyt olen ollut työttömänä neljä vuotta seitsemän kuukautta. Ei ole kyse siitä etteikö osaamiseni pilvipalveluiden ja big datan asiantuntijana olisi tarpeellista työnantajille, mutta minun hakemukseni ohitetaan jo siinä vaiheessa kun valinnan esitarkastaja näkee ikäni. Yrityksen johto ei koskaan saa hakemustani eteensä eikä voi tehdä älykästä päätöstä palkata minua ja saavuttaa niitä uskomattoman suuria etuja, jotka ovat tarjolla työnantajalleni. Niin koomiselta kuin se kuulostaakin, olen niin uskomattoman hyvä, etteivät ihmiset usko sen olevan mahdollista. Aikaisemmin, kun yritysjohto osallistui suoraan työntekijöiden valintaan, he sentään tarkastivat aikaisemmilta työnantajiltani ja kuultuaan vielä uskomattomampia kertomuksia osaamisestani, palkkasivat minut heti. Itse asiassa vuoden 1978 jälkeen en ole koskaan ennen vuotta 2013 edes hakenut työpaikkaa. Minut on aina pyydetty töihin. En sinänsä ole asiasta itse pahemmin kärsinyt, mutta harmittaa se kansantalouden kokema vahinko, kun osaamiseni ei ole ollut käytettävissä. En ole lepäillyt laakereillani, olen osallistunut vapaaehtoistyöhön ja järjestötoimintaan sekä opiskellut jatkuvasti. Ehkä sitten eläkkeellä ollessa saan taas pientä yritystoimintaa käyntiin. Mutta valtiovalta ei ole lupauksista huolimatta tehnyt yhtään mitään tilanteen parantamiseksi. Olen hyvin pettynyt.”
Korkeakoulutettu työnhakija
Vastavalmistunut korkeakoulun käynyt työnhakija on yhä useammin arkipäivää. Työnhakija joutuu toisinaan jopa miettimään, että menikö koulutus hukkaan?
”Korkeakoulusta vastavalmistuneena on erittäin hankala löytää alan töitä. Jokaiseen paikkaan vaaditaan viiden vuoden työkokemus. Millähän neljän vuoden koulutuksen aikana olisi ehtinyt hankkia viisi vuotta alan työkokemusta nuorena ihmisenä? Toki harjoittelut ja työ koulun ohella on tehty, mutta sepä ei riitä. Siitä ei millään muodostu viittä vuotta kokemusta. Varsinkin näin naisena tekniikan alalla edelleen on rajoitteita ihmisten päässä. Tuntuu turhalta laittaa taas kerran hakemusta hakemuksen perään oman alansa töihin, kun niihin ei edes vastata. Pian aika onkin kulunut, ja seuraava rekrytoija miettii, miksi henkilö ei ole työllistynyt heti koulusta? Ja jatkumo etenee, töitä ei edelleenkään saa, ja koulutus mennyt täysin hukkaan.”
”Joulukuun alussa tuli vuosi 1,5 vuotta työnhakua ja vuosi työttömänä. Toivottavasti uusi vuosi tuo uudet tuulet ja työpaikan!”
”Valmistuin 10 vuotta sitten maisteriksi, mutta en saa muita kuin siivoojan ja tarjoilijan yms. töitä. Miksi Ruotsissa on paljon parempi työllisyystilanne kuin Suomessa?”
Asiantuntijat työnhaussa
Asiantuntijatehtäviä ei välttämättä ole tarjolla silloin, kun työtä tarvitsisi. Joskus joutuu turvautumaan myös palkattomaan työhön, kun haluaa ylläpitää osaamistaan.
“Olen nyt ollut vuoden työttömänä yt-neuvottelujen tuloksena. Olin asiantuntijatehtävissä, samantyyppisessä työssä lähemmäs 30 vuotta. Siksi asetan uuden paikan hakemiseen itselleni turhiakin rajoitteita. Kaikissa avoimissa paikoissa vaaditaan kuitenkin monia asioita, joita en osaa. Olen myös hakenut useisiin "orjatyöpaikkoihin", joissa saisi hieman lisäkoulutusta ja voisi vakuuttaa oppimiskykynsä. Enpä ole päässyt edes haastatteluvaiheisiin kuin kerran mukaan.”
”Olen ollut työtön jo viitisen vuotta. Viiden vuoden aikana olen ollut useassa (7-8:ssa laskutavasta riippuen) palkattomassa työssä joissa olen tehnyt normaalia ammattityötäni 9 euron päivittäisellä kulukorvauksella työttömyysrahan lisäksi. Joissain työpaikoissa olen saanut TE-toimiston luvalla tehdä kaksi jaksoa työharjoittelu-nimikkeellä; yksi maksimijaksohan on normaalisti 6 kuukautta ilman palkkaa samalla työnantajalla. Asun sen verran kaukana, että matkoihin kuluu noin 13 euroa per päivä. Mutta olen "saanut" käydä töissä joka on monen mielestä paras lääke työttömyyteen. Harmittaa, kun palkallista työtä ei saa.”
Töihin vanhempainvapaan jälkeen
Paluu vanhempainvapaalta voi pelottaa ja ilahduttaa. Lapsi aloittaa päivähoidon ja äiti/isä pääsee takaisin työelämään.
”Jäin työttömäksi kun vanhempainvapaani päättyi elokuussa ja hain töitä sen jälkeen melko aktiivisesti. Kolmen kuukauden ja lukuisten haastatteluiden jälkeen natsasi! Mikä onnellinen hetki! Pieni rakkaamme pääsi vuoden ikäisenä aloittamaan päiväkodissa ja äiti taas osaksi työelämää.”
Ennen oli kaikki toisin
Ennen samassa työpaikassa oltiin eläkeikään asti. Nyt on toisin.
”Nuoruudessani tuntui, että voin vain päättää minne menisin töihin. Sittemmin työnhaku on tuntunut vaikeammalta. Usein työtehtävät olivat määräaikaisia ja nyt toki teen osa-aikaista työtä, mutta haluaisin vakituisen paikan kun tuota ikääkin on kertynyt. Kymmenisen vuotta pitäisi vielä työpaikka olla ennen eläkkeelle pääsyä.”
”Työnhaku ei kestänyt kauan. Lehti-ilmoituksen perusteella tein hakemuksen, ja myöhemmin kutsuttiin yhtiön pääkonttoriin työhaastatteluun. Sillä samalla reissulla palkattiin, ja sanottiin työnalkamispäivä. Tunnen vieläkin kiitollisuutta yhtiötä kohtaan, olin siellä yli 38 vuotta täydelle työeläkkeelle asti.”
Vuokratyötä ja keikkahommaa
Vuokratyö ja keikkatyö ovat melko uusia työllistymisen mahdollisuuksia.
”Kolme kuukautta olin työttömänä ja sitten lähdin vuokratyöntekijäksi. Sitä hommaa olen tehnyt kohta kaksi vuotta. Ja tyytyväinen.”
”Työnhakuni on nyt kestänyt kuukauden ajan. Minulla on vakituinen työ, mutta haluan eteenpäin urallani ja kehittyä taitavaksi moniosaajaksi Oikotien hienoilla ideoilla sekä valmennuksella.”
”Työnhakuni on kestänyt nelisen kuukautta. Minulla on vakituinen työ ja elän lapsiperhearkea eli työnhaku ei ole ollenkaan täysiaikaista. Teen hakemuksia silloin kun hyviä ilmoituspaikkoja aukeaa mutta tarkoitus on aloittaa lisäksi avointen hakemusten kohdentaminen.”
