Oletko työssäsi hyvä vai kokonainen?

Kirjoittaessani tulevaa kirjaani, tapasin ihmisiä, jotka kertoivat minulle ahdistuksestaan, masennuksesta, uupumuksesta, kiusaamisesta ja egojen taistelusta työpaikoillaan. Näitä ihmisiä yhdistivät monet asiat. He olivat korkeasti koulutettuja, tunnollisia, määrätietoisia ja oman alansa kokeneita ammattilaisia.

Heillä oli halu kehittää työtään, työyhteisöään ja elää tyytyväistä elämää. Heitä myös arvostettiin niin kauan, kun he toimivat, kuten haluttiin. He tekivät kellon ympäri töitä uhraten terveytensä ja muun elämänsä työlleen, jossa he saivat olla pieni osa itsestään. Tämä kestämätön tilanne raukesi uupumukseen, masennukseen tai muihin ymmärrettäviin inhimillisiin haasteisiin, joiden he kokivat, johtuvan ympäristön normeista, huonosta työilmapiirista ja tiukoista vaatimuksista.

Kaikki he ovat kokeneet tulleensa kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti työssään ja jopa heidän henkilökohtaisiin arvoihinsa ja olemukseensa oli puututtu. Heitä yhdisti myös hyvin samankaltainen arvomaailma, todellisuuden katsominen rehellisesti ja halu vaikuttaa epäkohtiin. He inhosivat pelaamista, juoruilua, keskinäistä kilpailua ja epäinhimillisyyttä.

Ihmisille oli tärkeämpää se, miten asiat oikeasti ovat kuin miltä niiden halutaan muiden silmissä näyttävän. Tämä sisäisestä rehellisyyden tarpeesta lähtevä aitous ja eheys erottavat heidän yksilöllisen tietoisuuden muista. He halusivat olla kokonaisia ja tulla hyväksytyiksi sellaisena kuin ovat. Heidän ego otti entistä vähemmän tilaa, heidän kuunnellessa sydäntään enemmän. Täten he myös kieltäytyivät näyttelemästä hyvää, kilttiä ja käyttämästä maskia, joka ihmisille työssä perinteisesti annetaan. He uskaltautuivat lopulta pitämänä puolensa ja sanomaan ei.

Ihmiset, jotka uskaltavat kasvaa, tehdä toisin ja kuunnella sisäistä ääntään, ovat tulevaisuuden työyhteisöjen suunnannäyttäjiä, joiden arvoa ei työelämä vielä täysin ymmärrä. Bill Torbert:in kirja Action Inquiry kuvaa juuri tätä ihmisen tietoisuuden kasvua yksilötasolla, kohti transformatiivista itsensä johtamista, joka mahdollistaa organisaatioiden kasvun korkeamman tietoisuuden tasolle ja uudenlaista sitoutumista ja motivaatiota edistävien työyhteisöjen luomiseen.

Olemme ympäristömme vaikutuksen tuotteita

Usein uskomukset, asenteet, tunnetilat, ajatukset, reagointitavat ja muu, mitä olet elämässäsi oppinut, asettaa rajat sille näkökyvyn kantavuudelle mikä ihmisellä aikuiseksi kasvettuaan on. Tämän ei tarvitse olla lopullista. Ihminen voi halutessaan kasvaa aikuisenakin. Usein vaan erehdymme luulemaan, että kasvu tarkoittaa lisää valtaa, statusta, tavaroita ja muuta ulkoista, jolla saat itsesi näyttämään muiden silmissä siltä kuin haluat. Tällöin kuitenkin huijaat itseäsi ja sisäisen kasvun suunnasta kasvat ulospäin eli egosi vain vahvistuu. Tämä ulospäin kasvu on juuri monien edellä kuvattujen työyhteisöjen ongelmienkin taustalla, koska perinteisessä organisaatiossa on yksilölle annettu hyvin rajallinen mahdollisuus olla kokonainen inhimillinen itsensä. Hierarkiat, tavoitteet, rakenteet, normit rajaavat yksilön luovuuden ja kehittämishalun minimiin. Miksi ihmisen ei anneta hyödyntää koko potentiaaliaan työssään, vaikka samaan aikaan tavoitellaan asioita, joiden saavuttamisessa tästä olisi hyötyä?

Egon äänen vähentyminen lisää hyvinvointia

Ego ei siedä heikkoja kohtia ja pyrkii pitämään ihmisen tietoisen puolen puhtaana kaikesta siitä, mitä yksilö ei halua itsessään nähdä. Rajaamme tällä tavoin maailmankatsomustamme. Tarpeemme olla oma itsemme, aiheuttaa sen, ettei tämä enää toimi. Mitä tiukemmin pidämme kiinni ajatuksistamme, asenteistamme, uskomuksistamme, peloistamme ja eteemme tulevasta ikävien asioiden välttelystä, sen vähemmän kasvamme ihmisinä. Sen vähemmän hyväksymme lähellämme erilaisuutta ja uudenlaista näkökulmia. Sen vähemmän annamme tilaa itsellemme ja muille olla kokonainen. Vaadimme itseämme ja muita olemaan kuten kuuluukin. Silloin valitsemme olla hyviä, kiillotettuja kuvia todellisesta itsestämme sen sijaan, että olisimme kokonaisia ja käyttäisimme kaikkia puoliamme monipuolisesti työmme hoitamiseen.

Työelämässä tämä tarkoittaa myös sitä, että ollessasi työssä samalla tavalla ajattelevassa organisaatiossa, jossa sinun kuuluu olla tietynlainen, sopeudut hyvin, koska et kaipaa muuta. Toisaalta, et ehkä halua edes olla muuta, koska pelkäät muiden suhtautumista omiin heikkoihin kohtiisi ja samalla kaipaat salaa sitä, mikä on ihmisen syvä sisäinen tarve, olla kokonainen.

Jos kuitenkin olet kasvanut sisäisesti jo työpaikkasi tietoisuudentilan ohi, sinua ei enää ymmärretä eikä arvoasi työntekijänä tiedosteta. Silloin sinusta tulee helposti syntipukki tai jollain tavalla outo. Samaan aikaan alat itse oireilemaan ja kärsiä tilanteessasi, koska työsi ei tunnu enää merkitykselliseltä. Tämä johtaa pitkän ajan kuluessa myös motivaation ja sitoutumisen laskuun, haluun löytää yhteys oman työsi tarkoitukseen ja lisätä sen merkityksellisyyden kokemuksia. Arvaat jo mitä tästä seuraa.

Miksi työelämässämme vielä hyvin vähän halutaan kasvaa yksilöllistä tietoisuutta kehittämällä uuden ajan suunnan mukaan, vaikka tarve tähän on jo havaittavissa erilaisina oireina? Näitä ovat innostuksen ja hyvinvoinnin puutteet, motivaation ja sitoutumisen lasku, uupumus, masennus, kiusaaminen ja muut ihmisten väliset ristiriidat, joita jatkuvasti mahdollistaa entisestään pullistuvan egomme tarpeiden kasvu työpaikoillamme.

Kirsi Mäkinen
Tyytyväisemmän työelämän sanansaattaja, tyytyväisyyden haaste valmennusmallin kehittäjä ja konsultti. Autan yksilöitä ja työyhteisöjä löytämään uudelleen suunnan ja yhteyden koko potentiaalinsa hyödyntämiseen työssään.

www.tyytyvaisyydenhaaste.fi