Perfektionismi työelämässä – miten sen kanssa pärjää?

Perfektionisti vaatii itseltään liikaa ja saattaa siksi uupua jopa monta kertaa työuran aikana. Työterveyspsykologi Katariina Tuominen kertoo, mistä perfektionismissa on kysymys ja miten sen kanssa pärjää töissä.

Tämän päivän työssä ja koko työelämässä monet asiat ovat murroksessa. Liikaa itseltään vaativalle perfektionistille tämä on rankka toimintaympäristö, sillä jatkuva muutos vaatii kykyä sietää keskeneräisyyttä.

– Perfektionistin on vaikeaa sietää, että hänessä on puutteita ja keskeneräisyyttä, ja että hänen kasvunsa on kesken, kertoo työterveyspsykologi Katariina Tuominen.

Lue myös: Kohtuullinen tunnollisuus riittää hyvin

Perfektionismi aiheuttaa kärsimystä

Perfektionismi saattaa tuottaa hyviä työn tuloksia, mutta perfektionistille liiallinen vaativuus itseä kohtaan aiheuttaa ennen kaikkea kärsimystä. Katariina Tuomisen mukaan perfektionisteilla onkin korkea uupumisen riski.

– Jos toistuvasti uupuu, vaihtaa työpaikkaa ja uupuu taas, voi pohtia, onko kovin vaativa itseään kohtaan, hän sanoo.

Perfektionistin työnteosta tekee uuvuttavan raskasta esimerkiksi se, että töitä ei tahtoisi päästää käsistään ennen kuin on täysin tyytyväinen lopputulokseen. Työelämässä loputtomalle viilaamiselle ei kuitenkaan ole sijaa.

Tuominen kertoo, että pahimmassa tapauksessa perfektionisti alkaa kokonaan vältellä tekemistä, jotta ei pety itseensä.

– Tästä voi seurata alisuoriutumista, mikä saattaa vaikuttaa esimerkiksi urakehitykseen.

Lue myös: Kuusi supervoimaa – Nämä ovat introverttien vahvuudet työntekijöinä

Perfektionismin syntymekanismia ei täysin tunneta

Tuomisen mukaan perfektionismin taustalla on huoli kelpaamisesta eli siitä, onko riittävän hyvä omissa ja muiden silmissä.

– Perfektionismi kehittyy aina johonkin tarpeeseen ihmisen kehityskaaren aikana, mutta sen syntymekanismia ei tunneta tarkasti. Saattaa olla, että geenit ja ympäristö yhdessä laukaisevat perfektionismin. Jos persoonallisuudessa on valmiiksi vaativuutta, olosuhteet voivat ruokkia perfektionismia.

Tuominen näkee, että perfektionismin synnyssä osansa on kuitenkin myös yhteiskunnan suorituskeskeisyydellä.

– Peruskoulu, luterilainen työetiikka ja tämä aika, jota elämme – siinä yhdistelmä, joka luo maaperää suorittamiselle ja perfektionismille.

Hän peräänkuuluttaa työpaikoille nykyistä enemmän armollisuutta sekä itseä että toisia kohtaan.

– Kollegalle kirjoitettavaan sähköpostiin voi lisätä, että vastaa kun ehdit, ja työkaverin työpisteelle mennessä voi kysyä, saanko häiritä nyt vai en, hän havainnollistaa.

– Näin voidaan lisätä yleistä joustavuutta ja rentoutta. Otetaan toinen toisiltamme paineita pois ja ollaan vähemmän vaativia.

Perfektionisti voi olla joustamaton työkaveri

Perfektionismin voi hahmottaa janana, jonka toisessa päässä on suurpiirteisyys ja toisessa perfektionismi. Töissä kykenemättömyys suurpiirteisyyteen aiheuttaa hankauksia esimerkiksi yhteistyötä tehtäessä.

– Joustamattomuus ja jäykät ajatuskulut, kontrollin tarve sekä vaikeus delegoida muille tehtäviä, Tuominen luettelee.

– Perfektionisti voi haluta pitää kaikki langat käsissään eikä luota siihen, että kollega suoriutuu omasta osuudestaan. Se hankaloittaa muiden kanssa työskentelyä.

Perfektionisti saattaa siis olla vaativa paitsi itseään joskus myös muita kohtaan.

Perfektionistin voi myös olla vaikeaa lopettaa projekti, vaikka muut ryhmän jäsenet olisivat jo tyytyväisiä lopputulokseen.

– Perfektionistilla mittari siitä, mikä riittää, on hukassa, Tuominen kuvailee.

Työkavereita ja esihenkilöä Tuominen kannustaa välttämään ruokkimasta perfektionistin ajattelumallia. Sen sijaan kollega voi auttaa vetämään rajoja esimerkiksi kertomalla, että työ on riittävän hyvin tehty, ja että projekti on muiden mielestä nyt valmis.

– Voi esimerkiksi todeta, että olemmepa me erilaisia, kun minulle tämä työn jälki jo riittää.

Jos kollegana tietää, että alkamassa on projekti perfektionistin kanssa, voi pyrkiä sopimaan heti aluksi, paljonko paukkuja homman pistetään.

– Perfektionistia auttaa, jos joku toinen kertoo, mikä on riittävän hyvä.

Lue myös: Kaikki irti kehityskeskustelusta

Kaikki vaativuus ei ole perfektionismia

Katariina Tuominen huomauttaa, että kaikki vaativuus ei ole haitaksi.

– Jos vaativuus itseä kohtaan ei tuota kärsimystä, on kyse jostakin muusta kuin perfektionismista, hän kiteyttää.

Kovankin vaativuuden kanssa voi Tuomisen mukaan pärjätä mainiosti, jos vaativuus ei tule esiin kaikilla elämän osa-alueilla.

– Jos taipumuksen saa kanavoitua esimerkiksi tiettyyn harrastukseen, mutta pystyy olemaan työssä suurpiirteisempi, vaativuus ei aiheuta kärsimystä.

Lue lisää: Viritä työteho huippuunsa – viisi vinkkiä

Mitä tehdä, jos tunnistat itsessäsi perfektionistin?

• Pyydä muita, kuten työkavereita tai esihenkilöä, kertomaan kuinka kauan työtehtävään käytetään aikaa. Saat mittakaavaa siitä, mikä on riittävästi.
• Pyydä muita arvioimaan työn jälkeä. Se mikä itsestä tuntuu vasemmalla kädellä hutaistulta voi olla muille täysin riittävä suoritus.
• Pyri valjastamaan perfektionismi hyötykäyttöön, esimerkiksi harrastukseen.
• Vakoile salaa suurpiirteisiä ihmisiä, kuten työkavereita, joista tykkäät. Seuraa ihaillen ja ihmetellen, miten he kykenevät tekemään työnsä niin suurpiirteisesti. Mitä seuraisi, jos kokeilisit samaa?
• Muista, että ihminen ei ole yhtä kuin suorituksensa. Ei tarkoita, että olisit ihmisenä huono, jos et ole paras jossakin tietyssä asiassa.
• Jos huomaat vaativuuden aiheuttavan kärsimystä, hae apua esimerkiksi työterveyshuollosta.