Työelämä verottaa aivoja
Työelämä laittaa aivot koville, sillä se on usein yhtä tehtävästä toiseen hyppimistä ja jatkuvia keskeytyksiä.
Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan asiasta toiseen hyppiminen on tehotonta ja lisää virheiden määrää, mutta ennen kaikkea se on erittäin kuormittavaa aivoille.
Onkin hieman pelottavaa kuulla, että ihminen joka on vuosien ajan yrittänyt tehdä töissä monia asioita yhtä aikaa, jättänyt tauot pitämättä, eikä ole saanut levättyä tarpeeksi vapaa-ajallaan, aiheuttaa itselleen tilan, jossa aivot eivät enää toimi normaalisti.
Tilalle on olemassa nimikin: ADT (attention deficit trait). Siitä kärsivällä ihmisellä keskittymiskyky on heikko ja hän muun muassa reagoi tavallista herkemmin erilaisiin keskeytyksiin, kuten kännykän ilmoituksiin ja viestiääniin.
Minna Huotilainen ja hänen kollegansa aivotutkija Mona Moisala vertaavat ADT:tä siihen, että ihminen on ikään kuin jatkuvassa palohälytyksessä, joka on koko ajan valmiina tarttumaan ”hätätehtäviin”.
Selvitä keskittymiskykysi
Aivotutkijoiden mukaan yhteiskuntamme on nykyään täynnä tällaisia keskittymiskyvyttömiä ihmisiä. Huotilainen ja Moisala kirjoittivat kirjan nimeltä Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma).
Vielä 1980-luvulla puhuttiin huokoisista työpäivistä, enää ne ovat muisto vain. Huokoiset työpäivät tarkoittivat, että kun oli saatu yksi tehtävä valmiiksi, pysähdyttiin hetkeksi miettimään, mitä seuraavaksi.
Enää työpäivän joukossa ei ole näitä ns. pysähtyneitä hetkiä. Työpäivät on pakattu täyteen aivokuormitusta.
Koko palautuminen jää vapaa-ajalle ja monet ovat vapaalla niin väsyneitä, että palautuminenkaan ei onnistu. Ei siis ihme, jos tuntee itsensä hajamieliseksi arjessa ja on työpäivien jälkeen aivan lopussa. Mieli on ylikuormittunut, eikä se pääse palautumaan kunnolla missään vaiheessa.
Uskalla olla tavoittamattomissa
Aivojen kannalta olisi hyvä, että työssä olisi enemmän hetkiä, jolloin ns. hengailee; istuu kahvikuppi kädessä ja miettii asioita tai rupattelee mukavia työkaverin kanssa.
Lisäksi pitäisi uskaltaa olla tavoittamattomissa, jolloin voi keskittyä, syventyä ja rentoutua. Silloin syntyvät yleensä ne parhaat ideat. Siitä ei tarvitse potea huonoa omaatuntoa, että tekee ajattelua vaativaa työtä.
Usein myös ratkaisu johonkin vaativaan työasiaan voikin löytyä esimerkiksi pyöräillessä töistä kotiin, saunoessa tai metsässä samoillessa. Kun keskeytykset eivät häiritse, ajatus kulkee.
Aivotutkijoiden mukaan nyt täytyy kyetä tekemään töitä fiksummin. Pahimmillaan nykyinen työkulttuuri johtaa jo 30-vuotiailla sairauspoissaoloihin ja jopa työkyvyttömyyteen. Vielä suurempi joukko on työn kuormittavuuden takia loppuun palaneita.
Ratkaisuna ”uusi työaikalaki”
Huotilainen ja Moisalta ehdottavat asian ratkaisemiseksi ”uutta työaikalakia”. Se on eräänlainen ajatusleikki, jossa vuorokausi on jaettu neljän tunnin lohkoihin perinteisen kahdeksan tunnin työpäivän sijaan.
Tässä keskeisintä on se, että vuorokaudesta tietty hetki on rajoitettu keskeytyksettä tärkeimpien asioiden tekemiseen, esimerkiksi klo 8-12. Aivotutkijat nimittävät tätä hetkeä virtausjaksoksi. Mutta kuten kaikissa muissakin ”uuden työaikalain” jaksoissa, tärkeintä ei ole tarkat kellonajat, vaan se että erilaisille asioille on varattu omat jaksonsa.
Koska kaikki työtehtävät eivät ole inspiroivia, mutta ne on silti tehtävä, niille kannattaa varata oma aikansa. Tätä varten on ns. silppujakso esimerkiksi kello 12–16.
Kello 16–20 on empatiajakso, jossa tavoitteena on muille antaminen. Illalla on tärkeää pitää vielä rauhoittumisjakso. Aivotutkijoiden mukaan siihen tarvitsee ainakin kaksi tuntia, että saa kehon ja mielen lepotilaan.
Lopuksi on lohdullista kuulla, että ADT:kään ei ole pysyvä tila. Aivot kyllä elpyvät, kun niiden antaa rauhoittua.
Näin keskittymiskyky palautuu:
1) Ole iloinen, kun havaitset tilanteita, joissa keskittymiskykysi ei toimi. Se on ensimmäinen askel, että asialle voi tehdä jotain. ADT on sitä, että ihmiset touhottavat niin paljon, että he eivät edes huomaa keskittymiskykynsä olevan hukassa.
2) Pysähdy pohtimaan, mikä sinut keskeytti ja miksi. Mitkä ovat ne tilanteet, joissa työsi tekeminen keskeytyi ärsyttävällä tavalla? Milloin keskeyttäjä olit sinä itse, milloin joku muu?
3) Opettele nukkumaan. Uni on helpoin ja tehokkain tapa pitää huolta aivoista. Uni vaikuttaa kokonaisvaltaisesti lähes kaikkeen, muun muassa keskittymiseen, muistiin ja tunteisiin.
4) Suunnitelkaa työyhteisössä tekemistänne pitkäjänteisemmin ja asettakaa yksittäisiä ja yhteisiä tavoitteita. Miettikää yhdessä, miksi teette työtänne?
Lähde: Keskittymiskyvyn elvytysopas (Tuuma), HS