Työelämän onnistumisiakin on tärkeää juhlia
Työnteon ja työelämän pirstaloituessa yhä useammin projekteihin aikaa onnistumisten juhlistamiselle tuntuu jäävän vähemmän ja vähemmän – vaikka päinvastainen olisi monesti tarpeen.
Tiedät tilanteen: iso työrupeama tai projekti on saatu maaliin ja syytä juhlaan olisi, mutta seuraavien töiden puskiessa ovista ja ikkunoista aikaa onnistumisen reflektoimiseen ei jää. Suoritus on paketissa, ja ehkä raportointikin jää viime tinkaan tai jopa unohtuu, joten missä välissä sitä ehtisi tarkastella onnistumiseen johtaneita syitä ihan huolella? Tämä kuitenkin olisi tärkeää, jotta onnistumisista voitaisiin oppia ja niitä olisi helpompi jatkossakin toistaa.
Miksi onnistumisia sitten kannattaisi juhlia? Urheilumaailmasta tuttu "winning culturen" rakentaminen on asia, josta myös työelämä voisi ottaa mallia: sekä voittamista että onnistumista on aktiivisesti harjoiteltava. Monessa lajissa kannukset isompiin luokkiin tai sarjoihin haetaan treenaamalla riittävän pitkään omaa tasoa alempana, jotta myös voittamista ja sen mukanaan tuomaa henkistä painetta voidaan harjoitella aktiivisesti. Kun voittaminen alkaa olla "helppoa", siirrytään seuraavaan luokkaan hyvien kokemusten saattelemana. Samoin onnistumisia juhlitaan, jotta rakennetaan tiimin yhteishenkeä ja jotta onnistuneiden lopputulosten saavuttaminen voidaan tehdä näkyväksi: onnistuminen ei ole tabu, vaan tärkeä osa kehittymistä.
Jos jokainen työelämän onnistunut projekti kuitataan muutamalla kiitoslauseella tiimikokouksessa, eikä syihin onnistumisen takaa kunnolla ja porukalla paneuduta, ei onnistumisesta myöskään oteta kaikkea oppia irti. Epäonnistumisten syiden puimisessa me olemme yleensä parempia: on helpompaa ja luontevampaakin etsiä syitä sille, miksi ei onnistuttu kuin miksi meni putkeen – johtuisiko siitä, että meille suomalaisille on vaikeampaa kehua itseämme? Sillä sitä onnistumisten läpi käyminen vaatii – luonnollisesti.
En tarkoita, että onnistumisten juhliminen merkitsisi vain juhlahumua ja korulauseita kollegoille, vaan että oikeasti analysoidaan tiimin kanssa syitä onnistumisen takaa: mitkä valinnat johtivat hyvään lopputulokseen, mitä oltaisiin voitu tehdä myös toisin (ja epäonnistuttu) ja mitä oikeastaan vaadittiin koko tiimiltä, jotta onnistuminen tapahtui. Tärkeää on myös miettiä, miten samaa toimintamallia voitaisiin hyödyntää muissakin projekteissa. Tämän jos minkä luulisi olevan jokaisen organisaation prioriteeteissa varsin korkealla.
Välillä pysähtyminen todellakin kannattaa ja juhlallekin pitää raivata tilaa kalenterista – yhteishengen lisäksi tarjolla on hyviä oppeja ja psyykkistä varmistusta sille, että toisinaan suunnitelmat toteutuvat niin kuin pitääkin ja välillä jopa paremmin. Suosittelenkin varaamaan jo projektin alussa hyvin aikaa projektisuunnitelman lopusta tulosten läpi käymiseen ja reflektoimiseen – onnistuneen projektin kohdalla tämä tarkoittaa myös syytä juhlaan.
Paula Narkiniemi
vapaa kirjoittaja
Twitter: @PoolaKristiina
