Työn & vapaa-ajan yhdistämisen haasteet
Kysyimme kuukauden kysymyksenä miten yhdistät työ- ja vapaa-ajan. Saimme hyvin monipuolisia ja mielenkiintoisia vastauksia.
Työn ja vapaa-ajan yhdistäminen ei ole aina kovin helppoa. Kiireiset projektit saattavat syödä omaa tai perheen yhteistä aikaa ja pinna kiristyy. Toiset mieltävät työnteon ns. elämäntavaksi, jolloin työaika ja vapaa-aika sekoittuvat sujuvasti toisiinsa. Kaikki on hyvin niin kauan kunnes tasapaino säilyy eikä työstä tule liian hallinnoiva osa elämää.
Työn ja vapaa-ajan mieltäminen on pitkälti myös temperamenttikysymys. Toiset nauttivat sähäkästä ja aikataulutetusta elämästä, toiset kaipaavat enemmän rauhaa ja selkeää rajanvetoa työn ja vapaan välille. Tämä riippuu paljon myös ammatista ja työpaikasta. Tärkeintä on oma tuntemus. Miltä minusta tuntuu? Onko työ ja vapaa elämässäni tasapainossa?
Näin kuukauden kysymykseen vastattiin:
”Mieluiten pyöräilen työmatkat maksimissaan 15 km suunta. Olisipa mahdollista. Olisi ihanaa.”
”Työ ja vapaa-aika sekoittuu automaattisesti, kun lapsuudesta aikuisuuteen asti jatkunut harrastus sotkeutuu työelämään. Nautin pitkään siitä, että sain täyttää päiväni rakastamallani asialla. Sitten eräänä työpäivänä sain kutsun pomon huoneeseen. Näiden tuotannollisten ja taloudellisten syiden seurauksena en ole sen koommin jaksanut ajatellakaan tätä minulle ennen niin rakasta asiaa, joka oli myös harrastukseni. Irtisanominen otti sen verran koville, ja kaikki tähän harrastukseen liittyvä tuo mieleeni myös entisen työni, josta pidin. Tästä oppineena jatkossa haluan tehdä työkseni jotain todella tylsää ja hyvin vähän omiin intohimoihini liittyvää. Haluan pyhittää vapaa-aikani nauttimieni asioiden kanssa touhuamiseen. Työ makkaratehtaan linjastolla tuntuu oikein houkuttelevalta. Harmi vaan, että minua varmaan pidetään ylikoulutettuna siihen hommaan.”
”Pyöräilen aamulla töihin ja iltapäivällä kotiin.”
”Matka toimistolle on hyötyliikuntaa. Työaika joustaa jonkin verran kummastakin päästä. Kerrallaan keskitytään vain yhteen asiaan. Kun ei olla töissä, ajatukset pyritään pitämään ns. lepotilassa, ja joskushan sitä hoitaa vapaa-ajan harrastusten asioita työaikana.”
”Paljon työtä ja vähän vapaa-aikaa! Pitkät työpäivät ja matkat toiselle paikkakunnalle. Iäkkäiden ja sairaiden vanhempien avustamista työpäivien päätteeksi. Vapaa-aikaa pe-su, jolloin kodinhoitoa, asioiden hoitoa ja oma harrastus. Joskus ystävien tapaamista.”
”Työpäivän tauolla voi käväistä vaikka puistossa lounaalla. Työstä irrotautuminen tuntuu pikkulomalle.”
”Tein vuosia töitä niin, että vapaa-aikaa ei ollut juuri lainkaan. Lopulta olin niin työsokea, että olin työkoneella viikonloput ja lomatkin enkä osannut laittaa konetta ja puhelinta kiinni. Kunnes yhtenä aamuna en vain jaksanut enää nousta ylös ja alkaa päivän askareisiin - burnout iski pahimmalla mahdollisella hetkellä. Sain sairaslomaa ja lääkkeitä, suljin puhelimen ja työkoneen ja aloin hoitaa vain itseäni. Toipuminen vei kauan mutta päivä päivältä voimaannuin myös siihen, että työn on oltava työtä ja se tehdään siinä ajassa kun itsensä on työantajalle myynyt, ei yhtään enempää. Aloin kunnioittaa vapaa-aikaa enemmän, etsimään uusia harrastuksia ja sosiaaliset suhteetkin paranivat huomattavasti. Sitkeästi ja monta kertaa vähän lipsuttuanikin palasin alkuperäiseen suunnitelmaan. Pikkuhiljaa työkaverit, esimies ja muut alkoivat kunnioittaa vapaa-aikaani ja hoitaa asioita vain työaikana. Talo ei ole kaatunut eikä edes tulos heikentynyt vaikka teen vain sen mitä pitää. Sormi vesilasiin periaatteella - korvaamaton vai ei - jatkan edelleen ja voin tuhat kertaa paremmin ja koko perhe on paljon tyytyväisempi. En ole yhtään rikkaampi, mutta en köyhempikään kuin silloin, kuluttaessani itseni työssä henkihieveriin. Suosittelen muillekin vetämään tiukat rajat näiden kahden asian välille - niin työssä kuin kotonakin jaksaa paljon paremmin näiden ollessa hyvässä tasapainossa!”
”Vapaa-aikani kuluu lypsykarjatilan töissä ja mukana on myös lapset. Joten päivän kuulumiset vaihdetaan siinä työn lomassa.”
”Käyn töissä puntilla.”
”Minulla on pitkä työmatka, jota ajelen kotiin ja töihin. Työmatkoilla kuuntelen äänikirjoja, jotka vievät ajatukset pois työasioista tai tarvittaessa pois kotitöistä. Olen hyödyntänyt myös kotiintulomatkat siten, että matkan varrella poikkean pari kertaa viikossa vesijumppaan ja joskus saatan kauniina päivänä pysähtyä matkalla ja tehdä kävelylenkin. Eli kun tulen kotiin, niin ei tarvitse erikseen lähteä harrastuksiin, joihin voisi helposti jäädä lähtemättä, koska hektisen päivän jälkeen ei jaksa lähteä. Aina välillä hyödynnän myös ruokatauon, jonka aikana ennätän ruokailun lisäksi poikkeamaan työpaikan vieressä olevassa kaupassa, joten ei tarvitse sitäkään sitten miettiä erikseen kotiin ajaessa. Kaupasta voin ostaa sellaiset tuotteet jotka eivät tarvitse kylmäsäilytystä.”
“Kun työ alkaa häiritä vapaa-aikaa, töitä on vähennettävä. Kyllä sen tuntee milloin on hyvä tasapaino! Pyrin 8 tunnin työpäiviin. Jos joskus menee vähän yli, niin ei haittaa. Jatkuva ylityö on liikaa. Silloin pitää jutella esimiehen kanssa.”
”Nykyisessä työssä työ ja vapaa-aika yhdistyy ihan konkreettisesti. Olen toimintakeskuksen ohjaaja ja vapaa-ajalla olen ohjaajana henkilökuntaneuvoston käsityökerhossa joka kokoontuu työpaikallani.”
”Elän keskellä ruuhkavuosia. Olen kokopäivätyössä ja opiskelen töiden ohessa, kuten myös aviomieheni. Perheeseemme kuuluu kaksi lasta, joista toinen on eskarissa ja toinen ala-asteella. Arki-illat halutaan rauhoittaa yhdessä oloon ja ruoanlaittoon, eikä autossa istumiseen, jotta päästään harrastuksiin. Työmatkojen kulkeminen pyörällä on osoittautunut hyväksi tavaksi pitää kuntoa yllä, saada raitistaa ilmaa ja omaa aikaa.”
”Erittäin vaikeasti liikuntavammaisen lapsen yksinhuoltajana ei ole mitään mahdollisuuksia olla työssä muutoin, kuin toisen vammaisen avustajana, joka ei kuitenkaan ole niin vammainen, että olisi riippuvainen sinusta. Jatkuvat lääkäri-, sairaala-, laboratorio-, ym. vastaavat käynnit tapahtuvat tietysti virka-aikana, eivätkä ne onnistuisi ilman työnantajan täydellistä joustavuuskykyä. Myös lapseen liittyvä jatkuva paperityön määrä on niin mittavaa, että pelkästään illat hänen hyvin vaativan hoitamisensa jälkeen, eivätkä myöskään minun voimavarani sen suorittamiseen riitä, joten mahdollisuudet "vapaana" koulupäivän aikana niiden ja kotitöiden tekemiseen ovat välttämättömiä. Varsinaista vapaa-aikaa onnistun järjestämään itselleni ja kumppanilleni vain niinä viikonloppuina, jolloin lapsi on hoidossa. Mitään muita mahdollisuuksia ei yksinkertaisesti vain pysty järjestämään.”
”Yritän joka päivä lopettaa työt selkeästi ja ajallaan, en tuo niitä iltaan, vaan pyhitän sen perheelle. Myös lapset ja puoliso ansaitsevat aikaani, eivät vain työasiat.”
”Yhdistän työn ja vapaa-ajan siten, että matkustaessani bussilla ja junalla sekä ratikalla työpaikalle, niin työskentelen melkein koko matka-ajan kannettavalla tietokoneella päivän tehtäviä suorittaen. Yhdistän työn vapaa-aikaan myös siten, että silloin tällöin vastailen työsähköposteihini vapaa-ajan lomassa, kun siihen minulla on mahdollisuus. Näin menetellen kaikki tärkeät työtehtävät tulevat ajallaan hoidetuiksi ja esimieheni ovat tyytyväisiä saavutuksiini sekä kenelläkään ei ole stressiä.”
”En ymmärrä, miksi työ ja vapaa-aika pitäisi yhdistää! Ne ovat kaksi täysin eri asiaa, irrallaan toisistaan, ainakin minun ja mieheni elämässä. Töihin mennään klo 7-8 ja kotiin tullaan 15-16, jolloin alkaa vapaa-aika: harrastamme liikuntaa, ulkoilua, elokuvia ym. Emme tee töitä iltaisin, emme edes lue sähköposteja, vaan nautimme vapaasta!”
”Palveluammatissa en pysty yhdistämään työtä ja omaa vapaa-aikaani. Vapaa-ajalla olen siis todellakin vapaalla, enkä tee silloin töitä.”
”Olen niitä tuhansia, joilla on pakostakin pari työtä. Päivätyötäni en voi liittää vapaa-aikaan, mutta ns. kakkostyöni, korvaa jotakin takaisin, koska se vie muutenkin kaiken vapaa-aikani minun ja poikani elämässä. Olen siis yksinhuoltaja, jolla asuntolainaa. Päivätyö ei kata menojani, koska en saa apuja virastoilta, koska voisin myydä kotimme ja sillä erotuksella elää muutaman kuukauden. Luopuisitko sinä jo saavutetusta etapista? Turvallinen koti lapselle, lähellä koulua. Onneksi sain paikkakuntamme kouluvirastolta ilta- ja viikonlopputyön. Menin koulun ilta- ja viikonloppu -vahtimestariksi. Siellä teemme ruokaa, koulun keittiössä ja koulukuraattorin huoneessa, katselemme elokuvia, tenttaamme kokeisiin ja kaikkea, mitä kotona tekisimme. , tosin, kotona olisi parempi... Koulun jumppasalia käytetään eri tarkoituksiin, treeneihin jne. Olemme siellä joka ilta klo 17-22 ja viikonloppuna klo 8-21 välisen ajan, joten on todella raskasta, kun ei ole omaa elämää, jolloin voisi vain rojahtaa sohvalle ja antaa päälleen hetken rauhan vaativien päivätöiden jälkeen. Ennen kuin lähden töistä siivoan pukuhuoneet ja jumppasalin ja kun pääsen kotiin on nukkumaanmenon aika.”
”Päivätyöni on useimmiten niin mielekästä ja voimaannuttavaa, että välillä ihmettelen, että saan siitä vielä palkkaakin. Työkaverini ovat myös ystäviäni. Toinen työpaikkani kotona (maatila) tarjoaa pakollista ulkoilua ja fyysistä rasitusta sekä rentoutumista eläinten parissa = vapaa-aikaa sekin. Opiskelu vie irti omista arjen ongelmista; miniloma mielenkiintoisen oppikirjan parissa muusta elämästä.”
”Pulmanani on se että en pysty erottamaan työtä ja vapaa-aikaa. Olen asemassa, jossa ei ole työaikoja mutta vastuut ovat. Työtä riittääkin lähes joka arki-illalle ja viikonloppuihinkin. Vielä pitäisi jaksaa yli 10 vuotta päästäkseen eläkkeelle. ”
”Teen töitä ja opiskelen iltalukiossa. Minulla ei ole vapaa-aikaa, kuin koulujen lomat. Koulujen lomilla minä maalaan ikoneita. Meditoin joka päivä, siihen on kuitenkin aikaa, sitä voi onneksi tehdä koulutehtävien ohessa.”
”Päätin noin vuosi sitten, että pyrin tekemään työaikana 100 % työtä ja vapaa-aikana sitten sitä kaikkea muuta ilman ajatustakaan työstä. Hyvin on toiminut: välillä on pitänyt hoitaa joku soittaminen tai nopea oma-asia päivällä ja sellainenkaan ei enää onnistu ilman, että kirjoitan asiasta itselleni muistilapun. Tämä edellytti sitä, että luovuin puhelinetupuhelimestani (kännykkä jää työpöydälle) ja jätän läppärinkin poikkeuksetta töihin (etätyötä ei sallita tai siitä ei saa korvausta). Lopulliseen päätökseen vaikutti myös se, että sain negatiivista palautetta siitä, että kävin työaikana hoitamassa oman asian netissä. Päätin, että ok, nyt loppuivat sitten myös palkattomat työtunnit ja ilmaiset päivystykset lomilla. "Jos saa lusikalla, niin on suorastaan tyhmää antaa kauhalla takaisin”.”
”Heh, siinäpä oikeasti on iso pulma. Yhdistäminen tuottaa jatkuvasti haasteita, eilen siivosin vessan samalla kun pesin hampaita.”
”Olen järjestänyt työarkea niin että vähintään 2-3 kertaa viikossa käyn lounaalla työpaikan ulkopuolella ja kutsun lounaalle mukaan esim. vapaaehtoistoiminnan kautta saatuja tuttuja/kavereita. Useasti myös yhdistystyön palaverit pidetään lounaalla, näin aikaa jää illaksi lapsille ja koti-askareille. Hyvin hoidettuna, vapaa-ajan toiminta antaa voimavaroja arkeen ja työhön, ei vie niitä!”
”Teen pääosin etätyötä ja työaikani ovat melko vapaat. Tämä antaa hyvät mahdollisuudet tehokkaaseen ajankäyttöön. Työmatkat pyrin hyödyntämään kauppareissuja tai muita asioita varten.”
”Työviikko on hyvin hektinen päiväkodissa. Teen työt mielelläni ja aika usein nautin työstäni. Kun ovi sulkeutuu takanani työpäivän jälkeen, loppupäivä on minun. Harrastan ryhmäliikuntatunteja 4 kertaa viikossa, teen hieman käsitöitä ja katselen jonkin verran televisiota. Nautin siivoamisesta ja pyykinpesusta, en silti säikähdä villakoiria, jos joku ihana jumppa alkaa pian. Villakoirat saavat kyytiä toiste. Vapaa-aikana saan ladattua hyvin akut täyteen energiaa, ja töissä käynti on silloin helpompaa. Lottovoitto muuttaisi elämäni täysin, sillä silloin työnteko ei veisi aikaa harrastuksilta.”
“Työni on myös harrastukseni ja teen sitä myös kotona työhuoneessani. Työn ja vapaan rajat ovat siis epäselvät. Joskus lomallakin tulee työhön liittyviä ideoita.”
”Ainahan se on huono omatunto. Onko riittävän tuloksekas töissä, riittävästi lasten kanssa, ei saisi kiukutella puolisolle, onko koira lenkkeillyt riittävästi, koti on sekaisin… Ja vieläkö tässä on tarve harrastaa? Käytän aikaa sekä työn, että vapaa-ajan suunnitteluun. Huolehdin, että olen välillä viikonlopun mökillä eli poissa koti- ja työkuviosta. Siitä saa uutta energiaa tarttua myös mopin varteen.”
”Olen erittäin innokas työnhakija, joka haluaisi työllistyä ja sen vuoksi sähköposti on auki 6 päivänä viikossa aina kotona ollessa. Eipä tämä ole tuottanut toistaiseksi tulosta. Jospa jonain päivänä joku hyvä ihminen ottaisi minut töihin niin minullakin olisi erillinen työ- ja vapaa aika. Nyt on vain ns. työnhakuaikaa aamusta iltaan aina kotona ollessa. Olisi kiva saada rentoutua kotona ollessa ilman, että tarvitsisi miettiä 24/7 työnhakemista.”
”Elän symbioosissa työn ja vapaa-ajan suhteen, jossa molemmat tarvitsee toisiaan ja yhdistyy saumattomasti toisiinsa.”
”Teen työkseni toimintaterapeutin töitä. Voin hyödyntää työssäni erilaisia taitojani ja vapaa-ajan harrastuksianikin. Esim. ryhmissä teen itsekin kädentaitoja, koska mallityöt ovat tarpeen. Valokuvausta voin niin ikään hyödyntää ryhmissä tai yksilöterapioissa.”
”Olen polttanut itseni loppuun päivätyön ja perheen epäonnistuneessa yhdistämisessä. Asummekin sen verran syrjäseudulla, että usein työmatkoineen työpäivät venyvät 10-tuntisiksi. Olen tällä hetkellä työtön (tai oikeampi termi olisi "etsin aktiivisesti uutta työtä") ja toivon saavani seuraavaksi osapäiväisen työn. Kuusi tuntia päivässä olisi unelmani, niin aikaa jää myös perheelle.”
”Yhdistän työn ja vapaa-ajan siten, että käytän työmatkat junassa tai bussissa ollessani harkitusti sekä suunnitelmallisesti työntekoon. Näin menetellen kaikki työt tulevat hoidetuiksi työmatkoilla ja työpaikalla aikataulujen mukaisesti eikä ole milloinkaan stressiä.”
”Valitettavasti tämä on yksisuuntainen yhdistäminen. Vähennetään vapaa-aikaa työn kustannuksella. Toimistotyön tunnit tulee täyteen jo työpaikalla, pahimmillaan pari kolme päivää toimistolla riittää viikkotuntien saavuttamiseen. Puhumalla työpuheluja autosta ja kotoa, päivän pituus lisääntyy (etenkin jos yhteistyökumppaneita on muualla kun Suomessa). Väitän, että lähes 100% plussaa menee työnantajan piikkiin, ja häviäjä on aina työntekijä. Mitä ihmettä tässä haetaan. Ennen vanhaan kun duuni loppu, se loppui, kun "tehtaan portit" jäi taakse. Nykyään moni tietotyöläinen on työssä kiinni kaiken vapaa-ajan.”
”Jos töissä on vapaahetkiä, surffailen netissä. Toisaalta taas katson työsähköposteja joskus kotonakin.”
”Lähtökohtaisestihan työ ja vapaa-aika olisi hyvä pitää erillään. Itse kuitenkin tein sellaisen irtioton, että lähdin ulkomaille töihin kahdeksi vuodeksi projektiin, jossa käytännössä kaikki vapaa-aikakin kului joko työkavereiden tai työn parissa. Työn ja vapaa-ajan sekoittumiseen vaikutti toki sekin, että asuin koko tuon kaksi vuotta projektikohteessa. Todellista vapaa-aikaa oli siis oikeastaan vain erilaiset reissut tuon kahden vuoden aikana. Kokemus oli hyvä mutta pidemmän päälle voisi käydä uuvuttavaksi, jos ei ole selkeää eroa työn ja vapaan välillä.”
“Harrastan vapaa-ajalla geokätköilyä. Kätköily on myös työssäni loistava työväline. Toimin nuorten parissa ja heille harrastus on kiintoisa. Samassa harrastuksessa on yhdessä tekeminen, liikunta, raitis-ilma ja löytämisen ilo läsnä. Harrastuksen ohessa on hyvä keskustella ns. mieltä painavista asioista. Harrastuksen opastamisen kautta on mahdollisuus, että nuoren/lapsen vanhempi aloittaa harrastuksen lapsensa kanssa. Näin lapsen ja vanhemman "välit" lähenevät.”
”Teen töitä kun olen ulkomailla makoilemassa auringossa.”
”Vietän paljon vapaa-aikaa kollegoideni kanssa ja työkin tuntuu minusta enemmän harrastukselta kuin puurtamiselta. Olen siis aika etuoikeutetussa asemassa juuri nyt ja vapaa ja työ soljuvat mukavasti yhteen. Kiireisemmän sesongin kohdatessa mies hoitaa taloutta kotona ja ennakoinnillakin pääsee kyllä pitkälle.”
”Matka työpaikalle on rentoa aikaa ja silloin ajatus kulkee. Tuolloin teen usein muistiinpanoja tai mindmappia.”
