Työn ytimessä: Viestintäpäällikkö Mari Vilska
Mari Vilska kertoo työstään Neuroliiton viestintäpäällikkönä.
1) Taustasi: Miten päädyit alalle?
Aikaisemmalta opiskelu- ja työtaustaltani olen toimittaja. Yritysviestinnän pariin päädyin hieman suunnittelemattomasti 2000-luvun puolivälissä, kun toimitusten vakituiset työpaikat olivat kortilla ja lapseni olivat vielä pieniä. Säännölliset arkityöajat ja mahdollisuus vakituiseen työpaikkaan vetivät pidemmän korren. Yritysviestintä sellaisenaan kuin mitä se on tänä päivänä oli aika vierasta tuolloin, ja tietyllä tavalla muutos oli hyvin iso toimittajan identiteetille. Mutta se alkoi pehmeästi, ja aluksi teinkin toimittajan töitä asiakaslehtitalossa. Tie vei sen jälkeen viestinnän asiantuntijaksi viestintätoimistoon, ja työtehtäviin tulivat mukaan viestinnän tehtävät laidasta laitaan eri alojen asiakasyrityksille.
2) Mitä työsi pitää sisällään?
Neuroliiton viestintäpäällikkönä pyrin tekemään liiton työtä näkyväksi ja mietin myös erilaisia tapoja, joiden avulla pystymme tavoittamaan eri kanavissa niin sairastavat, heidän läheisensä kuin terveydenhuollon ammattilaiset sekä päättäjät. Viestintäosastomme toimii tukena ja apuna liiton monille asiantuntijoille heidän työssään, sekä tekee tukimateriaalia jäsenyhdistyksillemme esimerkiksi vuosittain Maailman MS-päivän yhteydessä toukokuussa. Järjestötyön tukemisen ohella kehitän myös kuntoutusyksiköidemme sekä palvelutalojemme viestintää ja markkinointia yhdessä yksiköiden johdon kanssa. Vastaan myös liiton sekä tutkimusta tukevan MS-säätiön varainhankinnasta, ja olen neurologisen aikakauslehtemme Avaimen päätoimittaja. Toimin viestintä- ja myyntitiimissämme työskentelevien kuuden asiantuntijan esimiehenä.
3) Millaisia työpäiväsi ovat?
Työpäiväni ovat vaihtelevia, ja useimmiten myös ennalta arvaamattomia. Palavereita on välillä hyvinkin paljon. Niissä suunnitellaan, viedään eteenpäin tai sparrataan erilaisia projekteja. Työpöydälläni on hyvin laajasti niin viestinnän ja markkinoinnin tehtäviä kuin myös hallinnollisia työtehtäviä. Esimerkiksi tänään olen ollut suunnittelemassa joulukeräystämme, varmistanut kuvausaikatauluja sekä kommentoinut keräykseen liittyviä digitaalisia materiaaleja, kommentoinut lehtijuttuja ja tuote-esitteitä, hoitanut laskujen tiliöimistä sekä yhteistyökumppanuussopimuksia ja tehnyt muutoksia hiljattain julkaistulle nettisivustolle.
4) Mikä on parasta työssäsi?
Työtehtävien monipuolisuus ja yllättävyys ovat asioita, jotka eivät päästä herpaantumaan. Viihdyn nopeassa sykkeessä ja tilanteissa, joissa saan haastaa itseäni ja luovuuttani uusien asioiden parissa. Toki välillä pyrin rauhoittamaan tahtia myös ihan tietoisesti. Päivien erilaisuus ja liiallinen rutiinien puute motivoivat ja innostavat minua eteenpäin. Neuroliitossa saan myös tehdä omaa työtäni asialleen omistautuneiden ammattilaisten parissa – niin viestintätiimissä kuin muiden asiantuntijoiden kanssa. Muilta ihmisiltä oppiminen on hyvin inspiroivaa, ja tekee vaikuttavan viestinnän tekemisen myös osaltaan helpommaksi, kun sitä tehdään yhdessä rautaisten substanssiosaajien kanssa.
5) Mikä on haasteellisinta työssäsi?
Viestinnän kenttä ei ole koskaan valmis, vaan vaatii jatkuvaa kehittämistä ja kehittymistä. Viestinnän lisääntyminen erilaisilta toimijoilta asettaa ne myös pysyvään kilpailutilanteeseen ihmisten ajasta ja huomiosta. Sen vuoksi onkin olennaista löytää jokaiselle viestille sen kohderyhmää parhaiten palveleva sisältö ja hyöty. Työn haasteena on myös usein se, miten ajan saa riittämään ja jaettua erilaisten työtehtävien hoitoon. Priorisointi ja kyky valita kulloinkin kiireellisimmät painopisteet onkin taito, jossa koetan kehittyä koko ajan. Pyrin myös löytämään aikaa suunnittelulta ja johtamiselta sille, että saan itsekin iskettyä käteni multaan – toimittajavuosilta on jäänyt rakkaus ja palo saada näppis laulamaan säännöllisesti, muutoinkin kuin sähköpostien tai suunnitelmapapereiden parissa.
6) Mikä tekee työstäsi merkityksellistä?
Ehdottomasti ihmiset, joiden hyväksi teemme työtämme. Neuroliitto edustaa MS-tautia ja harvinaisia neurologisia sairauksia sairastavia ihmisiä sekä heidän läheisiään muun muassa tarjoamalla heille tietoa, edistämällä tutkimusta, tarjoamalla maksuttomia neuvontapalveluja sekä valvomalla heidän etujaan päätöksenteossa. Tuotamme myös näille henkilöille asumis- ja kuntoutuspalveluja, joiden sisällössä pystymme hyödyntämään sitä pitkää kokemusta, joka liitolla on sairastavien kanssa toimimisesta. Koen suureksi etuoikeudeksi olla tässä työssä osaltani mukana. Yhtenäkään päivänä ei ole tarvinnut miettiä, miksi työtäni teen.
7) Miten vietät vapaa-aikaasi?
Vapaa-aikani kuluu suurimmalta osin lapsiperheen arjen parissa, erityisesti viikonloppuisin kilpauimarityttöni kisoissa tai jääkiekkoilijapoikani pelejä seuraten. Yritän liikkua ja lukea enemmän sekä löytää aikaa myös ystävien tapaamiseen yhä enemmän nyt, kun lapset ovat nuoruuden kynnyksellä ja heidän omat menonsa täyttävät arki-iltoja. Ylipäätään pyrin kuitenkin vapaa-ajalla rauhallisuuteen ja hitauteen. Ehkä se on vastapainoa nopearytmiselle työminälleni ja tapa, jolla pitää omasta palautumisesta huolta.
8) Miten neuvoisit alasta haaveilevaa?
Viestinnän töihin päätyy henkilöitä hyvin erilaisia reittejä pitkin. Jos on vielä työuran alussa, esimerkiksi viestintätoimistot tarjoavat usein harjoittelijajaksoja, joissa saa monipuolisen kuvan erilaisista töistä ja myös asiakkuuksista. Siellä oppii myös tärkeitä ongelmanratkaisutaitoja erilaisten viestintäpulmien parissa, niitä viestijä tarvitsee työssään lähes päivittäin.
Viestintä on muotoutunut yhä enemmän kentäksi, jossa tarvitaan moniottelijan taitoja, joten jatkuva uteliaisuus ja halu kehittää itseään on tärkeää. Myös liiketoiminnallinen ymmärrys on olennaista, koska vaikuttavaa ja hyödyllistä viestintää ei koskaan voi tehdä yrityksen tai yhteisön strategiasta irrallaan.
Itse koen, että viestintäihmisessä on oltava ripaus myös hyvää asiakaspalvelijaa, ja hänellä on oltava hyvät kuuntelun ja tiimityöskentelyn taidot. Viestijä tarvitsee työssään onnistumiseksi aina substanssiasiantuntijoita ja päinvastoin.
