Työnhakijoiden turn off –lista, osa 1: työhaastattelu

Kirjoitin aiemmin rekrytoijien turn off eli inhokki-listoista rekrytoinnin eri vaiheissa. Nyt on korkea aika vaihtaa asetelmaa ja päästää työnhakijat ääneen: mikä työnhakijoita työnantajassa erityisesti korpeaa työhaastattelutilanteessa?

Aiempi kirjoitus herätti lukijoissamme paljon keskustelua ja moni kertoikin omista huonoista kokemuksistaan työnhakijana – tilanteista, joissa työnantajalla ei rekrytointiprosessi ole mennyt aivan putkeen hakijan näkökulmasta. Näistä kommenteista ja kanssaihmisiltä keräämistäni kokemuksista koostin työnhakijoiden kuuden kohdan turn off -listan työhaastattelutilanteisiin: näihin mokiin älkööt työnantajat enää sortuko, kiitos!

1. Poissaoleva, ylimielinen tai muuten epämiellyttävä haastattelija

Jos haastattelijaa ei tunnu kiinnostavan pätkääkään olla paikalla saati haastatella hakijaa tai tällä on mielestään oikeus olla todellinen törppö, miksi koko haastattelu on ylipäätään järjestetty? Siinä missä rekrytoijat peräänkuuluttavat hakijoilta hyviä käytöstapoja ja vuorovaikutustaitoja, kaivattaisiin samoja ominaisuuksia myös yllättävän usealle haastattelijallekin. Olen kuullut jopa niin tökeröstä ja ylimielisestä käytöksestä, että hakija on lähtenyt haastattelutilanteesta ennen aikojaan pois, kiittänyt ja kehottanut etsimään paikkaan jonkun joka sietää tällaista. Ikävimmillään epämiellyttävä haastattelija pilaa hakijoilta koko työnantajan maineen – herää epäilys, ovatko kaikki täällä työskentelevät yhtä inhottavia.

2. Haastattelu = kuulustelu

Edelleen moni haastattelija uskoo haastattelutilanteen olevan vähintäänkin poliisikuulusteluun verrattava tilanne, jossa haastattelija tykittää nurkkaan ajettua hakijaa kysymyksillä. Missä on vuorovaikutus ja keskustelu? Rekrytointi on kuitenkin aina kahden kauppa, jossa molemmat osapuolet toimivat neuvottelijoina.

3. Haastattelija ei tiedä haettavasta paikasta mitään

Ikävä kyllä etenkin isoissa organisaatioissa ensimmäisen haastattelukierroksen saattaa hoitaa HR-osaston edustaja, jolle on briiffattu täytettävä työpaikka pähkinänkuoressa, mutta joka ei osaa vastata yleisluontoisia kysymyksiä tarkempiin tiedusteluihin itse työstä. Harmillista, etenkin jos hakija päätyy seuraavalle haastattelukierrokselle väärässä käsityksessä ja toteaakin vasta myöhemmin, ettei paikka ollutkaan tätä varten – kaikkien aikaa on mennyt hukkaan.

4. Epärelevantit, vakiomuotoiset kysymykset

Klassikkokysymykset kuuluvat kyllä työhaastatteluihin, mutta vain jos niiden esittämisellä on merkitystä haettavan työn kannalta. Miksi kysyä kliseisiä kysymyksiä vain koska oletetaan että niin kuuluu syystä tai toisesta tehdä? Mikseivät työnantajat räätälöi kysymyspatteristoaan vastaamaan juuri käsillä olevan tehtävän tarpeita?

5. Oudot, työhön mitenkään liittymättömät kysymykset

Kliseiden lisäksi työhaastatteluissa kysellään tavattoman usein myös niin sanottuja outoja kysymyksiä, joiden tarkoitus lienee joko saada hakija varpailleen tai sitten ne ovat nimensä mukaisesti yksinkertaisesti vain outoja. Kysymykset kuten ”minkä värinen olet?” tai ”kuka poptähti olisit jos saisit valita?” muistuttavat fiksun haastattelun sijaan ennemminkin psykologin vastaanottotilanteelta. Laittomat kysymykset – kuten parisuhdestatus, lapset jne. – ovatkin sitten asia erikseen.

6. Haastattelutilanteessa ilmenee, että paikka on jo täytetty

Säästin inhottavimman viimeiseksi. Mitä tätä nyt sen enempää avaamaan, muuta kuin että tätä valitettavasti tapahtuu ja ilmeisesti yllättävän usein. Eikö haastattelua olisi voitu perua ja säästää kaikkien aikaa? Miksi ihmeessä raahata pahaa aavistamaton hakija haastatteluun ja todeta, mielellään haastattelun lopuksi, että ”muuten, tämä paikkahan on sitten jo sisäisesti täytetty”? Hämmentävää käytöstä, ei voi muuta sanoa.

Tuleeko mieleesi muita ikäviä työhaastattelutilanteita tai työnantajien puolelta kummallista käytöstä, jota et toivoisi muiden kokevan?

Paula Narkiniemi

vapaa kirjoittaja

Twitter: @PoolaKristiina