Uudelleensijoitusvelvollisuus irtisanottaessa henkilöön liittyvällä perusteella
Korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 2017:27 arvioitiin työnantajan oikeutta irtisanoa työsopimus varoitusta antamatta ja korostettiin työnantajan velvollisuutta tarjota muuta työtä irtisanomisen välttämiseksi.
Työntekijä oli työskennellyt idän viennistä vastaavana vientipäällikkönä. Hänen keskeisiin työtehtäviinsä kuului yhteistyön ylläpitäminen idän markkina-alueen jälleenmyyjien kanssa. Työntekijän työsopimus oli irtisanottu varoitusta antamatta sen jälkeen, kun suurin osa jälleenmyyjistä oli ilmoittanut päättävänsä yhteistyön yhtiön kanssa, jos työntekijä jatkaa heidän yhteyshenkilönään.
Lain mukaan työntekijästä johtuvana irtisanomisperusteena voidaan pitää työsopimuksesta tai laista johtuvien, työsuhteeseen olennaisesti vaikuttavien velvoitteiden vakavaa rikkomista tai laiminlyöntiä. Irtisanomisperusteena voidaan pitää myös työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, jos työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Ennen irtisanomista työnantajan on selvitettävä, voidaanko irtisanominen välttää sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Selvitysvelvollisuutta ei ole, jos kyse on niin vakavasta rikkomuksesta, ettei työnantajalta kohtuudella voida edellyttää työsuhteen jatkamista.
Tapauksessa työntekijän ei katsottu rikkoneen laista tai työsopimuksesta johtuvia velvoitteitaan irtisanomisperusteen täyttävällä tavalla. Sen sijaan hänen edellytyksensä tehdä työsopimuksensa mukaista työtä olivat lakanneet silloin, kun jälleenmyyjät olivat kieltäytyneet tekemästä työtä hänen kanssaan. Siten työnantajalla oli lähtökohtaisesti ollut peruste irtisanoa työsopimus. Varoituksen puuttumisella ei korkeimman oikeuden mukaan ollut asiassa merkitystä, sillä kysymys oli ollut työntekoedellytysten lakkaamisesta.
Ennen irtisanomista työnantajan olisi kuitenkin pitänyt selvittää mahdollisuudet sijoittaa työntekijä toisiin tehtäviin. Työntekijään tyytymättömät jälleenmyyjät olivat muodostaneet vain osan yhtiön kaikista jälleenmyyjistä ja työnantajan olisi tullut selvittää, olisiko työntekijän työpanosta voitu käyttää hyväksi muissa tehtävissä. Koska työnantaja ei pystynyt osoittamaan, että tällaista selvitystä olisi tehty, korkein oikeus katsoi työnantajan irtisanoneen työsopimuksen perusteettomasti. Työnantaja velvoitettiin maksamaan työntekijälle korvauksena työsuhteen perusteettomasta päättämisestä kuuden kuukauden palkkaa vastaava määrä.
Tapaus osoittaa, ettei irtisanomiskynnyksen ylittyminen aina edellytä vakavaa laiminlyöntiä tai rikkomusta, vaan peruste voi olla käsillä myös tilanteessa, jossa työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään hänen henkilöönsä liittyvien työntekoedellytysten muututtua olennaisesti. Tapaus kuitenkin korostaa, että näissä olosuhteissa työnantajalla on velvollisuus selvittää mahdollisuudet välttää irtisanominen sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Selvittämisvelvollisuus on osa irtisanomisperustetta ja sen arviointia.
On myös hyvä huomata, että arvioidessaan irtisanomisperusteen täyttymistä korkein oikeus otti huomioon vientipäällikön vastuullisen aseman yhtiön johtoryhmässä, tähän asemaan liittyneen korostuneen vastuun oman toiminnan tuloksellisuudesta ja sen, että jälleenmyyjien menettäminen olisi merkinnyt työnantajalle huomattavaa taloudellista menetystä. Irtisanomisperusteen arviointi on aina kokonaisarviointia, jossa otetaan huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
